Kun Pätkä näki päivänvalon

11.10.2010


Huhhuh. Olisi vaikka mitä kerrottavaa. Mistähän aloittaisi? Noh, aloitetaan viime keskiviikosta, Pätkän syntymäpäivästä. Se oli päivä ennen laskettua aikaa.

Aamulla heräsin supistuksiin ennen kuutta. Soitin varmuuden vuoksi äitini meille, jos käy niin, että tulee taas kiire lähtö niin kuin viimeksi. Oli sovittu, että hän tulee katsomaan Bamboa kun me lähdetään synnyttämään. Supistukset olivat sen verran lieviä, että Mies sai lähteä vielä töihin, kunhan on kuulolla jos on tarpeen. Mummi tuli kymmeneltä. Supistukset oli sopivasti loppuneet tuntia aiemmin. Ei muuta kuin mummi kotiin ja me Bambon kanssa liikenteeseen.

Päivä meni touhutessa. Mies tuli viiden maissa kotiin. Supistukset alkoivat uudestaan, tuntuivat aika lieviltä, mutta olivat suht säännöllisiä. Tuumattiin siinä illan mittaan, että mummin olisi parasta tulla yökylään, mikäli meillä alkaa tapahtua.

Supistukset voimistuivat ja yhdeksän aikoihin lähdettiin ajelemaan kohti Kättäriä. En oikein itsekään tiennyt ollaanko nyt liikkeellä ihan liian aikaisin. Mutta jospa nyt kerrankin lähtisimme ajoissa. Hyvä, että lähdettiin. Kättärille päästessä kohdunsuu oli kuusi senttiä auki ja synnytys oli siis todellakin alkanut. Ei siinä auttanut sitten kuin odotella. Vartin odottelun jälkeen vitsailimme Miehen kanssa, että onko tämä todella näin hidasta touhua. Kuinka helkatin kauan tässä muka pitää vielä odotella? Edelliskerrallahan homma sairaalassa oli hoidettu kolmessa minuutissa. Eikös toisen synnytyksen pitänyt mennä vauhdikkaammin?

Supistukset kovenivat pikku hiljaa. Alussa otin muutamat henkoset ilokaasua, mutta siitä tuli tosi ällö olo. Parempi oli olla ilman mitään mömmöjä. Loppujen lopuksi vauva syntyi puolentoista tunnin päästä sairaalaan saapumisestamme. Täytyy sanoa, että tämä kerta oli työläämpi kuin ensimmäinen. Ja aika monta voimasanaa siinä tuli lueteltua, kun kerroin kanssakulkijoille mitä mieltä olen koko synnytystouhusta. Kunnialla kuitenkin selvittiin. Myöhemmin sairaalassa kysyttiin arvosanaa (0-10) synnytyskokemukselle. Jos ensimmäinen synnytys oli täysi kymppi, tälle annoin ysin. Eli suht helpolla taidettiin päästä tälläkin kertaa.

Nyt ollaan oltu viikonloppu kotona ja tulokas vaikuttaa huomattavasti rauhallisemmalta kuin mitä Bambo oli ihan pienenä. Miten ihmeessä sitä voi näin lyhyessä ajassa unohtaa kuinka pieniä vastasyntyneet ovat? Nyt minulla on syli täynnä Pätkää koko ajan. Onneksi Mies on lomalla ja hoitaa kaiken muun, myös minun passaamiseni. Hän on ihana! Vähän hirvittää miten tässä käy, kun jään parin viikon päästä poikien kanssa kolmistaan. Bambon menoa vauvan tulo ei nimittäin ole hidastanut lainkaan. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita saattaa olla luvassa.

10 kommenttia:

  1. Synnytyshän taisi sujua kuin oppikirjassa :)

    Pieni mies on valtavan suloinen ja sieväpiirteinen.
    Tsemppiä vauva-arkeen!

    t. Viiden äiti

    VastaaPoista
  2. Mahtavuutta! Hienosti siis meni tämäkin kerta!!

    VastaaPoista
  3. Ihanaa <3 Onnea paljon!!! Voikaa hyvin ja nähdään kun tilanteet kohillaan :) Henna

    VastaaPoista
  4. Nopeetahan se on mennyt nytkin ;) Jaksamista kahden vauvan arkeen! :)

    VastaaPoista
  5. Mukava lukea, että hienosti meni tämä toinenkin kerta :) Kaikkea hyvää teille!

    VastaaPoista
  6. Onnea pienestä ja kiva, että kaikki sujui hyvin!

    VastaaPoista
  7. Kiitos teille kaikille! Kovin kiitollisin mielin tässä ollaan siitä, että kaikki sujui hyvin. Onhan se aina jännä paikka. Uskomatonta, kuinka palautuminenkin on ollut nopeaa. Parissa päivässä oli kaikki synnytyksen aiheuttamat tuntemukset poissa ja nyt on virtaa vaikka muille jakaa.

    VastaaPoista
  8. Hauska nähdä, että pääsitte kotiutumaan hyvin! Toukka Kättärin naapurivuoteestakin on jo kotona ja arki tuntuu jännittävältä – tsemppiä kahden lapsen talouden pyörittelyyn!

    VastaaPoista
  9. Kiitos karppi. Kiva, että tekin olette jo päässeet aloittelemaan vauva-arkea. Tsemppiä.

    VastaaPoista